Yllä pilvien

Luukkaan evankeliumiin on talletettu Jeesuksen sanat "Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on." (Luuk 14:33). Mitä jää jäljelle, kun luopuu kaikesta? Miten voin elää ilman sitä kaikkea?  Jäljellehän jää vain se, että olen Jeesuksen opetuslapsi.
WP 20160928 040
 
Olen äskettäin lukenut kanadalaisen perheenäidin, Ann Voskampin kirjan "Tuhat lahjaa (One thousand gifts)". Hän itse kuvaa kirjaa haasteeksi tyhjempään, täydempään elämään. Sain kirjasta paljon ajattelemisen ja pureksimisen aihetta ja suosittelen sitä sinullekin. Kirja ei toisaalta ole kovin helppolukuinen, mutta sen ajatukset ovat jotenkin niin tosia, niin paljastavia.
 
Aivan alkuluvuissa Voskamp kirjoittaa Paratiisin asetelmasta: "Lankeemuksemme oli, on aina ollut ja on aina oleva, että emme ole tyytyväisiä Jumalaan ja siihen, mitä Hän antaa. Janoamme jotain enemmän, jotain muuta. Seisomme kiellettyä hedelmää kantavan puun edessä ja kuuntelemme Pahan kuiskuttelua: "niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat..."
"Maistamme. Ja hetkessä meistä tulee sokeita. Enää emme pidä Jumalaa luotettavana. Enää emme näe Häntä kokonaan hyvänä. Enää emme näe, mitä kaikkea muuta hyvää Paratiisissa on." "Minne tahansa katsomme, näemme puutteita, menetystä, niukkuutta ja epäoikeudenmukaisuutta."
 
Kysymys on edelleen valinnasta: voinko vastata myöntävästi sille, mitä Jumala antaa, lakata haikailemasta sellaisen puoleen, jota ilman luulen jääneeni, jota ilman en voisi mielestäni elää? Valitsenko luottaa siihen, että Hänellä on äärettömän hyvä ja rakastava suunnitelma omilleen. Hän tietää, mitä tarvitsen.
Ymmärrän nyt ehkä jotakin siitä, mitä Jeesus tarkoitti tuossa Luukkaan tallentamassa sanassa. Joitakin lukuja aiemmin Jeesus ilmaisee asian: "Älkää siitä murehtiko, mitä söisitte tai joisitte. Älkää sitä etsikö.Tätä kaikkea maailman ihmiset tavoittelevat; teidän Isänne tietää kyllä, että te sitä tarvitsette. Etsikää hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän." 
Mikään siitä, mitä omistan, mille olen elämäni käyttänyt, mitä pidän itselleni tärkeänä, mikään ei voi korvata tai tyydyttää sisäistä tai ulkoistakaan nälkääni paremmin kuin se, mitä Jumalan siunaus ja Hänen tahdossaan kulkeminen minulle antaa.

Tänäänkin Jeesus elää, Raamattu on totta ja rukous toimii!