yla-logo

uki helluntai logo4

Päävalikko

USKOSSA 49 VUOTTA


Julkaistu 30.04.2006

usko49Oli kodin päivällisaika Turun Huhkolantiellä, missä Valopaasin nelilapsinen perhe asui kaupungin saunan yläkerrassa. Isoveli Rauno oli vielä ulkona leikkimässä ja vilkas, 4- vuotias Jukka poika yritti avata käytävän päässä olevaa ikkunaa huutaakseen veljeään syömään. Ylähaka oli niin korkealla, että siihen ylettyäkseen piti nousta ikkunalaudalle. Poika sai kuin saikin ikkunan auki, mutta samalla hän keikahti ikkunasta ja putosi ensin alapuolella olevalle katolle ja siitä sementtirapuille. Ulkona äiti kuuli parkaisun ja löysi lapsen rapuilta tajuttomana, verta vuotavana, iso haava päässään. Sairaalassa todettiin, että Jukalla oli 10 cm kallonmurtuma ja runsas verenvuoto aivoihin. Tutkinut lääkäri ei antanut hätääntyneille vanhemmille juurikaan toivoa, että poika enää milloinkaan kävelisi tai puhuisi. 

Vanhemmilla oli kaiken ahdistuksen keskellä yksi toivo: Jumala voi auttaa. He rukoilivat itse sydämen hädässä ja pyysivät myös seurakuntaa rukoilemaan. Samana iltana oli seurakunnassa rukousilta, jonka päätyttyä eräs uskova mies vakuutti tuskaiselle isälle: ”Jumala on kuullut rukoukset, poikasi paranee!” 
Ja ihme tapahtui: Useiden tuntien tajuttomuuden jälkeen poika heräsi yöllä sairaalassa ja alkoi puhella täysin tajuissaan. Vaikka sairaalareissu kestikin nelisen viikkoa, toipuminen eteni hienosti. Pojasta kasvoi toimelias ja energinen mies, joka on elämänsä aikana ehtinyt tarttua moneen asiaan. 
Tänään tämä Jukka on 59- vuotias, eläkkeellä oleva työnjohtaja ja asuu vaimonsa Mirjamin kanssa Hakametsässä. Hän on mies, joka osaa melkein mitä vain muuta paitsi ei laulaa (J)! Hän rakentaa ja korjaa, johtaa ja organisoi, kouluttaa ja toimii työnohjaajana. Työn, perheen ja seurakunnan toimien lisäksi hän on antanut apua ja aikaansa lukemattomille ihmisille mitä erilaisimmissa käytännön tilanteissa. 

Hän muistelee nyt kiitollisuudella sitä, että vanhemmat osasivat rukoilla ja opettivat lapsensakin turvautumaan rukouksen yliluonnolliseen apuun ja voimaan. Hän sai jo lapsena heidän elämässään nähdä ja kokea monia rukousvastauksia. Vanhemmat ohjasivat lapsiaan Jumalan yhteyteen ja luottamaan Häneen hädän hetkellä ja arkipäivän keskellä. 
Vanhempien hyvästä opastuksesta huolimatta Jukka ei ole kasvanut uskoon. Hänenkin piti tehdä tietoinen uskon ratkaisu, oma päätös. Ensimmäisen kerran hän tajusi asian kymmenvuotiaana Salossa kesäleirillä ja rukoili Jeesusta lapsen vakavuudella. Myöhemmin, aikuisuuden myötä, valinta on pitänyt tehdä uudelleen. Oikeastaan jokainen päivä on mahdollisuus valita uudelleen, uskoon ei kukaan pakota vaan se on jatkuvasti vapaaehtoinen päätös. 

Jukka on itse turvautunut rukouksen voimaan omissa ja lähimmäistensä asioissa monia, monia kertoja ja saanut konkreettisia, erikoislaatuisia vastauksia ja Jumalan ohjausta niin työasioissa, työpaikan löytymisessä, perheensä keskellä kuin apua etsivien ystävienkin kohdalla. Rukousvastaukset eivät aina tule heti tai automaattisesti. Joskus ymmärtää vasta jälkikäteen, että Jumala on vastannut ja vielä paremmin kuin osasi edes pyytää! Hän on myös saanut kokea sitä, että Jumala puhuu jo etukäteen asioista ja aivankuin valmistaa tuleviin tapahtumiin ja antaa niihin viisauden. ”On mahtavaa kulkea Jumalan ohjauksessa käytännön tasolla, käytännön asioissa”, sanoo Jukka. ”Tuli mitä tahansa, Jumalan puoleen voi kääntyä, Hän auttaa”, jatkaa hän. 
Tänään Jukan mottona on roomalaiskirjeen sanat: ”..tärkeää ei ole se, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan että Jumala armahtaa.” Oma ponnistelu jää vähemmälle, kun ymmärtää Jumalan armon.