yla-logo

uki helluntai logo4

Päävalikko

Rasismi rikkoi – rakkaus paransi

Odetta Lee-Simmonsin tarina:

 
 
 
Isäni on musta amerikkalainen ja äitini suomalainen. Kasvoin lapsuuteni pikkukaupungissa rasismin ympäröimänä. Ystäväni välityksellä ymmärsin, että Jumala rakastaa minua juuri tällaisena.

Odetta Lee Simmons

Erilainen

Tarhasta lähtien sain kuulla olevani erilainen. Ala-asteella eräs poika haukkui minua värivammaiseksi. Millä oikeudella? Hänellä oli kierot silmät, mutta en minä häntä silti nimitellyt. Isäni oli koripalloilija ja niissä ympyröissä oli hienoa olla musta, mutta korishallin ja kodin ulkopuolella olin aina peloissani. Kerran kaupassa kaksi lasta juoksi ringissä ympärilläni huutaen: "Neekeri, neekeri!" Heidän vanhempansa eivät reagoineet mitenkään. Ajattelin, että olen jotenkin ansainnut tällaisen kohtelun. Vastaanotto yläasteella oli hyytävä. Tarkkisluokkalaiset kokoontuivat käytävään aina, kun kuljin ohi, ja huusivat: "Neekeri! Kuole!" Häpeäni vain kasvoi. Vähitellen lakkasin syömästä ja piileskelin välitunnit vessassa.

Uskovan rohkaisu

Teini-ikäisenä etsiessäni omaa identiteettiäni masennuin pahasti. En ikinä ajatellut olevani kaunis enkä olettanut kenenkään Suomessa ajattelevan minusta niin, mutta halusin kokea olevani edes ihminen. Luokkatoverini huomasi alakuloisuuteni ja alkoi kirjoittaa minulle rohkaisevia kirjeitä. Jutellessamme tajusin, että hän on uskova. Hän vakuutti minulle, että Jumala rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen, hänhän alun perin loi ihonvärini sellaiseksi kuin se on.

Raamatusta totuus

Luokkakaverini mukana menin innoissani nuorteniltaan. Illan jälkeen olin myyty: Jumala todella rakastaa minua! Sisimpääni syttyi ilo ja halusin antaa elämäni Jeesukselle, joka nosti minut mutaisesta kuopasta kalliolle. Pyysin Jeesusta Herrakseni. Hän johdatti eteeni erään Raamatun jakeen, jonka luettuani tiesin varmasti, että Jumala oli kerännyt kaikki kyyneleeni ja halusi parantaa haavani. "Älä ole huolissasi, tyttäreni. Minä teen kaiken mitä pyydät, sillä kaikki tässä kaupungissa tietävät, että olet kunnon nainen." Tämä Ruutin kirjan ”jättipotti-jae” sai minut hyppimään ilosta. Olin vakuuttunut, että Jumala ymmärtää, mitä me ihmiset käymme läpi. Kaiken lisäksi viikon kuluttua yksi suurimmista kiusaajistani lopetti huutelut kuin seinään.

Pako Amerikkaan

Tuosta kaikesta on kulunut yli 16 vuotta. Asuin viimeiset 12 vuotta Yhdysvalloissa, jonne rasismia pakenin. Maasta muuttaminen ei kuitenkaan itsessään vienyt sydämeni tuskaa pois. Sen teki Jumala. Identiteettini perusta on siinä, millainen Kristus on ja mitä hän on ristillä tehnyt puolestani.

Yhdysvalloissa menin naimisiin − mustan amerikkalaisen kanssa! Saimme kaksi ihanaa poikaa. Mieheni on pastori, ja USA:ssa toimimme myös seurakunnan vetäjinä. Olemme levyttäneet omaa musiikkia ja naistentyössä olen voinut auttaa naisia löytämään terveen itsetunnon Jumalan rakkauden kohteina.

Takaisin Suomeen

Usein nauran Taivaan Isän huumorintajua, sillä hän johdatti meidät takaisin tänne pieneen kotikaupunkiini.Oli pakko hymyillä, kun eräs nuori nainen totesi kadulla ystävälleen: ”Toi on sen neekeripojan äiti. Eks sä oo nähny niitä?” Enää en kokenut huonommuudentunnetta tai häpeää. Pikemminkin olisin halunnut mennä juttelemaan heille. Jumala oli parantanut haavani!

Neekeri-nimityksellä ei ollut enää valtaa minuun, sillä enää eivät ihmiset voi määritellä sitä, kuka minä olen. Ihonväriäni en ole voinut valita, mutta sain valita uskon Jeesukseen. Tai oikeastaan hän valitsi minut – ja ihonvärini.

muutokseen.fi