yla-logo

uki helluntai logo4

Päävalikko

Aijalainen Kurt

Jumalainen suunnitelma 

Hyvää alkanutta syksyä täältä Uudestakaupungista. Sain tuossa viime keväänä sähköpostia eräältä henkilöltä, jonka sisällön haluan jakaa teille nyt.

Eräällä varojenkeräämisillallisella koulun hyväksi, jota kävivät lapset, joilla oli oppimisvaikeuksia, yhden oppilaan isä piti puheen, jota kukaan läsnäolijoista ei tulisi koskaan unohtamaan: "Kaikki, mitä Jumala tekee, on täydellistä. Kuitenkin minun poikani, Shay, ei pysty oppimaan asioita samalla tavalla kuin toiset lapset. Hän ei ymmärrä asioita niin kuin toiset lapset ymmärtävät. Missä Jumalan suunnitelma näkyy minun poikani kohdalla?"
Yleisö meni hiljaiseksi. Isä jatkoi. "Minä uskon, että kun Jumala tuo maailmaan Shayn kaltaisen lapsen, astuu esiin mahdollisuus ymmärtää Jumalainen Suunnitelma. Ja se tulee esille siinä, miten toiset ihmiset kohtelevat tuota lasta."

Sitten isä kertoi seuraavan tarinan:
Eräänä päivänä hän ja Shay olivat kävelleet puiston ohi, missä Shaylle tutut pojat olivat pelaamassa pesäpalloa. Shay kysyi: "Luuletko että he antaisivat minunkin pelata? " Isä tiesi, että useimmat pojista eivät haluaisi Shayta joukkueeseensa. Mutta hän ymmärsi myös, että jos Shay saisi luvan pelata, se antaisi Shaylle myös suuresti kaivatun tunteen kuulumisesta joukkoon. Isä lähestyi yhtä kentällä olevista pojista ja kysyi, saisiko Shay tulla mukaan pelaamaan. Poika katsoi ympärilleen nähdäkseen, mitä mieltä hänen joukkuetoverinsa olivat, mutta kukaan ei sanonut mitään. Niinpä poika teki päätöksen itse ja sanoi: "No, me olemme kuusi juoksua häviöllä ja menossa on kahdeksas sisävuoro. Shay voi kyllä tulla meidän joukkueeseemme, ja me yritämme saada hänet lyöntivuoroon yhdeksännellä sisävuorolla."
Kahdeksannen sisävuoron loppupuolella Shayn joukkue sai muutaman juoksun lisää, mutta oli yhä kolme juoksua häviöllä. Yhdeksännen sisävuoron alussa Shay laittoi räpylän käteensä ja pelasi takakentällä. Vaikka yhtäkään palloa ei lentänyt siihen suuntaan, Shay oli ilmiselvästi onnessaan kun sai olla mukana kentällä ja hymyili suu korvissa isälleen, joka vilkutti hänelle kentän laidalta. Yhdeksännen sisävuoron loppupuolella Shayn joukkue sai taas juoksun. Nyt olisi ollut Shayn vuoro tulla lyömään, mutta pesillä oli ajolähtö. Antaisiko joukkue tosiaan Shaylle lyöntivuoron tässä tilanteessa, jolloin he varmasti menettäisivät mahdollisuutensa voittaa peli? Yllättävää kyllä, maila annettiin Shaylle. Kaikki tiesivät, että kunnon lyönti olisi mahdottomuus, sillä Shay ei osannut edes pidellä mailaa oikein, saati tähdätä palloon. Kuitenkin Shayn tullessa lyömään syöttäjä astui pari askelta lähemmäs syöttääkseen pallon Shaylle pehmeästi, niin että tämä saisi edes hipaistuksi palloa. Ensimmäisellä syötöllä Shay huitaisi mailalla kömpelösti ohi. Syöttäjä astui vielä pari askelta lähemmäksi ja heitti pallon pehmeästi Shayta kohti. Shay heilautti mailaa ja tällä kertaa osui palloon, joka töpsähti maahan syöttäjän lähelle. Syöttäjä poimi pallon maasta ja olisi helposti voinut heittää sen ykköspesälle, jolloin Shay olisi palanut ja peli olisi päättynyt siihen; mutta sen sijaan hän heittikin pallon korkeassa kaaressa kohti kentän oikeaa laitaa, kauas ykköspesän vahdin ulottumattomiin.
Kaikki rupesivat huutamaan: "Shay, juokse ykköspesälle! Juokse ykköspesälle!" Shay ei ollut ikinä eläessään juossut ykköspesälle. Silmät selällään ja säikähtäneenä hän nyt juoksi sinne maahan piirrettyä viivaa pitkin. Kaikki huusivat: "Juokse kakkospesälle! Juokse kakkospesälle!" Shayn ehdittyä ykköspesälle kentän oikealla laidalla oleva pelaaja oli saanut pallon kiinni ja olisi voinut nyt heittää sen suoraan kakkospesälle, niin että olisi tullut palo; mutta hän ymmärsi, mitä syöttäjä oli ajanut takaa, ja heitti hänkin pallon korkeassa kaaressa kauas kolmospesän yli. Shay juoksi kohti kakkospesää ja hänen edellään olevat joukkuetoverit juoksivat kolmospesän kautta kotiin. Kun Shay pääsi kakkospesälle, siellä oleva vastapuolen pelaaja juoksi hänen luokseen, käänsi hänet kohti kolmospesän suuntaa ja huusi: "Juokse kolmoselle!" Ja kun Shay kiersi kolmospesän, kaikki pojat molemmista joukkueista huusivat: "Shay, juokse kotiin! " Shay juoksi kotipesään ja hänelle hurrattiin sankarina, joka oli lyönyt kotijuoksun ja saanut aikaan sen, että hänen joukkueensa voitti pelin. "Tuona päivänä", sanoi isä hiljaisella äänellä kyynelten valuessa pitkin hänen poskiaan, "pojat niistä molemmista joukkueista auttoivat tuomaan palasen jumalaista suunnitelmaa tähän maailmaan."

Ja nyt tarinan jälkisanat. Monet heittävät monenlaisia herjoja ja tuhansia vitsejä asiaa kahdesti ajattelematta, mutta kun on kysymys sellaisen viestin lähettämisestä, joka liittyy elämässä tehtäviin valintoihin, ihmiset harkitsevat toisenkin kerran että kehtaako. Jos ajattelet lähettää tämän viestin eteenpäin, postituslistallasi eivät ole oikein "sopivia" vastaanottamaan tämänkaltaista viestiä. Se henkilö, joka lähetti tämän viestin sinulle, uskoo siihen, että jokaisella meistä on merkitystä.

Meillä kaikilla on päivän mittaan tuhansia mahdollisuuksia auttaa toisiamme. Niin monet näennäisesti vähäpätöiset kanssakäymiset ihmisten välillä asettavat meidät valintatilanteeseen: välitämmekö eteenpäin tämän kipinän? Vai jätämmekö väliin tilaisuuden, jolloin tässä tapahtumasarjassa maailma jää vähän entistä kylmemmäksi? Meillä on kaksi mahdollisuutta; - joko jättää tällainen mahdollisuus huomiotta - tai sitten ottaa se heikompi kaveri huomioon ja välittää pikkuisen paremman huomisen toivoa hänellekin, joka tänään kaipaisi tulla hyväksytyksi porukkaan.
Jumalalla on tarkoitus ja suunnitelma jokaiselle ihmiselle, sinullekin. Oikein hyvää alkanutta syksyä, välitetään ja pidetään huolta toisistamme.
Uudenkaupungin Helluntaiseurakunnan pastori Kurt Äijäläinen.