yla-logo

uki helluntai logo4

Päävalikko

117Joulun aikaan

teksti: Kauko Suoperä
Joulun aikaan luonnossa valo alkaa voittaa pimeyden, valoisa aika pitenee pienin askelin ja siitä seuraa luonnon uudistuminen, kevät ja kesä!
Joulu on lasten juhla. Joulupukin olemassaolo on tietyssä iässä todellisuutta, vaikka totuus kyllä selvenee ajan kanssa. Lapset ovat tarkkaavaisia ja pian havaitaan isän poissaolo pukin vierailun aikana tai pukin äänessä kuuluukin jotakin tuttua ja asiat loksahtavat kohdilleen. Annetaan lapsen olla lapsi niin kauan kuin hän sitä on ja iloitaan hänen kanssaan.
 
Joulu on myös antamisen ja muistamisen aikaa, yhteyttä suvun kesken, ystävien ja naapurien muistamista. Antaminen omasta yltäkylläisyydestä sopii aina, mutta erittäin hyvin joulun aikaan. Antaminen niille, joilla on todellinen tarve, tuo hyvän mielen antajankin sydämeen. Seurakunnat ja monet järjestöt ovat satsanneet joulukeräyksiin ja tulokset ovat olleet todella mahtavia. On kerätty Romanian romaaneille, Pietarin katulapsille ja pakolaisleireissä eläville. Jouluna halutaan muistaa ja näiden lahjojenkin avulla kertoa tuosta suuresta ilosanomasta, joka on tarkoitettu kaikille kansoille: Jumalan lahjasta Jeesuksesta. Raamattu lupaa: Autuaampaa on antaa kuin ottaa. Jumala on rikas antaja kaikille, jotka Hänen nimeänsä avuksi huutavat.

Antaessaan saa

Jokin päivä sitten sain vierailla Laitilan vastaanottokeskuksessa, kun veimme sinne lahjoitetun polkupyörän. Siellä asuva turvapaikanhakijaperheen 12 -vuotias poika oli ilman pyörää, kun vanhemmilla ei sitä ollut mahdollista hänelle hankkia eikä SPR kauttakaan pyörää ollut löytynyt. Eräs ystäväperheemme kuuli asiasta ja hankki varta vasten juuri sopivan pyörän ja nyt minäkin pääsin tätä viemään perille.
 
Keskuksen poikia oli pihalla pelaamassa jalkapalloa. Heidän joukostaan SPR työntekijä kutsui tuon pojan ja kerroimme hänelle asiamme. Pojan reaktiot olivat todella näkemisen arvoiset. Innoissaan moneen kertaan hän kysyi uudelleen asiaa, ollakseen varma että nyt toive toteutuu. Avatessani auton oven ja nähdessään pyörän, hän huokaisi syvään ja huudahti suomeksi :"Tosi hyvä!" Pyörä saatiin nopeasti autosta ulos, sitä ihasteltiin joukolla, moneen kertaan hän toisteli: "Kiitos, kiitos!" Kohta hän ajeli pihan poikien saattelemana onnellisena hymy huulillaan, odotus oli päättynyt. Hänellä on nyt oma pyörä kuten toisillakin pojilla.
Voi sitä kiitoksen tulvaa!! Vaikka olimme vain viemässä pyörää perille, saimme osaksemme runsaasti kiitollisuutta. Poika meni heti kotiovelle esittelemään pyöräänsä äidille ja isälle sekä toisille sisaruksilleen. Meidät kutsuttiin sisään teelle. Kielivaikeuksista huolimatta koimme, että koko perhe arvosti suuresti tätä rakkauden tekoa. Itse onnellinen poika paineli toisten poikien kanssa ajelemaan, iloista menoa, ääntä ja vauhtia!
 
Tämä kaikki kosketti ja koskettaa edelleenkin itseäni syvästi. Muistan oman lapsuuteni joulut. Niihin liittyi paljon epävarmuutta, köyhyyttä, pelkoa ja toivottomuuttakin. Paljon miksi -kysymyksiä. Elämä ei kohtele meitä oikeudenmukaisesti. Lapset voivat joutua kantamaan vastuuta, johon heidän voimansa eivät riitä. Voimme rakkauden teoilla edes hetkeksi poistaa noita synkkiä pilviä ja aurinko pääsee paistamaan. Hetkeksi tämäkin poika sai unohtaa pommitetun kotinsa, vanhempien ahdistuksen ja turvattomuuden uudessa elämäntilanteessa, raastavassa epävarmuudessa. Hän saa iloita kavereittensa kanssa edes hetken.
Tästä jäi itsellenikin hyvä mieli, se saattaa olla tämän joulun kohokohta ja hyvä sellainen.